Oooouuu kuuluu sängyn vierestä. Vilkaisen puhelimen kelloa, joka näyttää 5.53. Perheeseen kuuluva elävä herätyskello (mäyräkoira Rollo) haluaa ulos. Ehdin pukiessani miettiä, että toivottavasti koiran rytmi muuttuisi edes hiukan kesäloman alkaessa. Näin työpäivinä olen aina mielelläni herännyt hyvissä ajoin, jolloin edellisenä päivänä kertyneitä paperitöitä on mukava tehdä heti aamusta pois alta ilman keskeytyksiä. Pikkuhiljaa puoliso ja lapset heräilevät ja porukalla syödään aamupala, lapset lähtevät pyörillä kouluun ja puoliso omiin töihinsä. Kotitoimistosta on minusta tässä tapauksessa suuri hyöty kun lapset ovat vielä alakouluikäisiä.
Pakkailen tietokoneen reppuun ja käännän auton nokan kohti Ristiinaa. Yhdeksältä on sovittu päivän ensimmäinen metsäkäynti asiakkaan kanssa. Ajellessa ehdin soittamaan naapurialueen metsäasiantuntijalle ja vaihdamme kuulumisia puumarkkina- ja korjuutilanteesta unohtamatta tietenkään metsästys- ja kalastus aihepiirejä.
Asiakkaan kanssa kiertelemme koivuvaltaisen leimikon läpi ja suunnittelemme korjuun toteutusta ja mahdollista aikataulua. Hörppään tarjotut kahvit ja sommittelen tyhjälle A4-paperille kertyviä puumääriä ja hintoja. Jätämme tilanteen hautumaan toistaiseksi, koska asiakas haluaa keskustella poikansa kanssa kaupan teosta ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Sovimme, että soitan seuraavana maanantaina hänelle.
Seuraavaksi kurvaan mittaamaan nupillisen hankintakoivutukkeja entisen Suomenniemen kunnan puolelle parinkymmenen kilometrin päähän. Normaalisti tukit menevät tehdasmittaan, mutta pienet erät olen mittaillut saksilla helpottaakseni automiesten toimintaa.
Tästä ajelen paikallisen Salen pihaan, josta ostan pitsapalan ja jäätelön. Lounaan nautin levikkeellä tuijotellen Saimaan liplatusta ja haaveillen tulevista kalareissuista. Haaveilun keskeyttää puhelin jonka toisessa päässä kysellään mäntytukin hintaa, jota en suostu kovin tarkasti pelkästään puhelimessa määrittelemään. Niinpä sovimme tapaamisen parin päivän päähän.
Reippailen vielä lyhyehkön kierroksen lähellä olevan harvennusleimikon ympäri ja kiroan hyttysten määrää metsässä. Automies soittaa ja kyselee lopputalvesta hakatun leimikon kääntöpaikan tilannetta, johon oli tarkoitus ajaa nupillinen mursketta. Koitan tavoitella paikallista sorakeisaria, mutta hän ei vastaa puhelimeen.
Samalla olen jo ajellut takaisin Juvan puolelle ja kiitän mielessäni auton kaiutintoimintoa, jolloin ajaessani voin hoitaa puhelut ja keskittyä kuitenkin samalla muuhun liikenteeseen.
Kotona keittelen myöhäiset päiväkahvit ja lähetän tarjoukset edellisinä päivinä katsomiini leimikoihin samalla kun autan tytärtäni matematiikan läksyissä ja rapsuttelen koiraa, joka on selvästi huomionkipeä oltuaan päivän itsekseen kotona. Lopettelen paperityöt tämän päivän osalta ja jätän pinkan tarjouspyyntöjä ja muutaman muistilapun näppäimistön päälle odottamaan seuraavaa aamua.
Sorakeisari soittaa takaisin kun olemme syömässä päivällistä ja kertoo kääntöpaikan olevan kunnossa. Lähetän vielä whatsapp-viestin automiehelle, että puut ovat ajettavissa kun vaan ohjelmaan sopii.
Ville Kekkonen
Puukauppa
Juva