Etenkin koivuleimikot kiinnostavat tällä hetkellä Koskitukin hankintaesimiehiä, sillä sekä tyvikoivulla että koivutukille on käyttöä Koskisen ohutvaneri- ja vaneritehtaalla.
Hyvälaatuisen koivikon oksat alkavat mahdollisimman ylhäältä. Kuivat oksat ja pakurikääpä kertovat jo, että koivu ei enää ole täysin terve. Siksi koivikot kannattaakin hakata hyvissä ajoin, ja niiden kuntoon kiinnittää erityistä huomiota, jotta niistä saataisiin kuitupuuta arvokkaampaa koivutukkia tai tyvikoivua.
Koskitukki suosittu koivun ostaja
Koskitukilla hankintaesimiehenä työskentelevä Sami Paakkunainen istuu haastattelua varten Mäntyharjun toimistossaan. Viime aikoina hankintaesimiehen työ on ollut taas tavalliseen tapaan hyvin liikkuvaa, kun hän on käynyt tiuhaan arviointikäynneillä toimialueellaan Mäntyharjun, Hirvensalmen ja Mikkelin ympäristössä.
“Kiirettä kyllä on”, Paakkunainen tunnustaa hyväntuulisena. “Koskitukki on tunnettu koivun ostajana, vaikka meille muutkin puulajit kelpaavat. Olemme hyvä koivun ostaja, katkoja ja käyttäjä. Siksi meille tarjotaan mieluusti myös pienempiä eriä koivua. Pystytään maksamaan etenkin tyvikoivusta parempi hinta, jos niitä vaan lähtee sieltä”, Paakkunainen jatkaa.
”Tyypilliseen tapaan metsänomistaja tarjoaa leimikkoa myyntiin puhelimella, sähköpostilla ja sähköisen kaupan, Kuution kautta”, Paakkunainen kuvailee. ”Arvioin aina ensin tarjotun puun paperilla.”
Leimikon tarkastus määrittää puukaupan arvon
Seuraavaksi koittaa puunhankinnan yksi tärkeimmistä vaiheista, kun Paakkunainen käy paikan päällä katsomassa hakkuualueen. ”Paikalla käynti kannattaa aina. Metsänomistajaa saattaa nimittäin odottaa positiivinen yllätys. Koivua on yleensä enemmän mitä on näissä tarjotuissa arvioissa.” Paakkunainen muistelee reilun kymmenen vuoden kokemuksella huiminta iloiseksi muuttunutta virhearviointia: ”Erään kerran meille tarjottiin koivutukkia arviolta 36 mottia, mutta hakkuissa lähtikin 177 mottia. Arvo on sellaisessa määrässä jo aivan toinen.” Paakkunaisen mukaan koivun määrä voi kasvaa arvioista keskimäärin 15-20 prosenttia. ”Harvemmassa ovat olleet ne kerrat, kun lähtee vähemmän kuin arvioitu, mutta totta kai niinkin on käynyt”, Paakkunainen muistuttaa.
Hakkuualueella paikalla käynti on Paakkunaisen mukaan mielenkiintoista hommaa ja silmä harjaantuu työhön ajan myötä. ”On kiehtovaa, kun näkee tarjotun leimikon ensin paperilla ja sitten menee metsään katsomaan. Ei tätä hommaa muuten opi kuin menemällä metsään.”
Tavaran tarkastaminen paikan päällä on myös muutenkin tärkeää. ”Samalla suunnittelen jo korjuuta, kääntyykö leimikolla esimerkiksi puutavara-autot.” Sitten Paakkunainen hinnoittelee tarjotun leimikon kustannustekijöiden ja varannon mukaan. ”Eli mitä sillä hetkellä hankintaan”, Paakkunainen täsmentää.
Koivikon kunnosta kannattaa pitää huolta
Tällä hetkellä Paakkunainen kertoo erityisestin koivuleimikkojen kiinnostavan. Koskitukilla otetaan kahdenlaista koivutukkia: tyvikoivu menee Hirvensalmelle ohutvaneri- ja viilutehtaalle, jossa käsitellään oksaton tyvi, joka on latvaläpimitaltaan vähintään 26 senttiä. Järvelän vaneritehtaalle saadaan hyvää raaka-ainetta koivutukista, joka on järeää eikä siinä ole halkeamia. “Tällaisen tukin latvan läpimitta pitää olla minimissään 18 senttiä. Hyvä runko on terve ja siinä on mahdollisimman vähän kuivia oksia. Puu on yleensä hyvälaatuinen, jos oksat alkavat mahdollisimman ylhäältä”, Paakkunainen listaa.
Peltokoivikossa voi ilmetä maaperästä johtuvaa laatuvikaa, sillä ravinnerikkaassa maaperässä koivu kasvaa nopeammin ja siitä voi aiheutua värivikaa ja pakkashalkeamia, jolloin koivu ei kelpaa vaneriin. “Tällainen puu käy toki sitten kuitupuuksi, mutta tukkipuusta maksetaan aina kuitupuuta parempi hinta.”
Vinkkinä metsänomistajille Paakkunainen kertoo, että koivikot kannattaisi hakata aikaisemmin, mitä niitä ostajalle tarjotaan. ”Kiinnittäkää myös huomiota terveyteen hyvissä ajoin. Jos puussa on kuivia oksia tai pakurikääpää, se on jo vakava merkki. Esimerkiksi saman leimikon havupuu voi olla aivan terve, mutta samaan aikaan koivu lahoaa jo tyvestään tai latvastaan. Koivutukkirunko voi olla päällepäin terveen näköinen harjaantumattomalle silmälle, mutta katkaistuna se kelpaakin vain kuitupuuksi.”