Kaksi puolalaista purjehtijaa päättivät valmistaa itselleen veneen ja osallistua Puolalaiseen STA purjehduskisaan Portugalista Karibian saaristoon. Koskisen pääsi seuraamaan heidän rohkeaa hanketta toimittamalla KoskiPly-ohutviiluvaneria hankkeeseen. Lue alta heidän tarinansa unelman toteuttamisesta.
Olen aina ollut kiinnostunut Mini-Transat purjehduskisasta. Itse asiassa tunnustan että olen suorastaan jumaloiden katsonut, kun regatta on startannut vuodesta toiseen. Onhan tämä regatta on yksi maailman suurimmista purjehduskisoista, jossa kymmenet pienet purjeveneet erilaisine kippareineen valmistautuvat kohtaamaan Atlantin. Harrastajat ja ammattilaiset, miehet ja naiset, vanhat ja nuoret, saarnamiehet ja lainsuojattomat… Mitä muuta ihminen kaipaisi?
Ensimmäisen Mini-Transat purjehduskisan järjesti 1977 englantilainen Bob Solomon, kun 1970-luvun lopulla Atlantin ylittävät purjehduskisojen veneet kasvoivat valtaviksi ja kilpailubudjetit sitä myötä suurenivat. Niinpä Solomon loi uuden kisan parilla säännöllä: Purjehtijat ylittävät Atlantin yksin, ilman ulkopuolista apua, ja veneen pituus saa olla 6,5 metriä. Nämä säännöt ovat edelleen voimassa – pieni vene, rajallinen budjetti ja ainutlaatuinen haaste. Toisaalta tänä päivänä Mini-Transat on ammattimainen tapahtuma, jossa osallistujia on ympäri maailman seikkailijoista purjehdusammattilaisiin. He kaikki haluavat voittaa kisan ja sitä kautta päästä purjehtimaan suurempia veneitä tulevaisuudessa.
Mikä sitten eroittaa Mini-Transat kisan STA-kilpailusta. Alusten koon lisäksi budjetti. Mini Regatassa veneiden varustelubudjetti on ajan myötä kasvanut tuhansiin euroihin, kun taas STA on regatta kaikille. Yksi vene, yksi meri ja yksi, tai meidän tapauksessa kaksi, purjehtijaa seilaa Portugalin Sagresista Martinquen Fort de Franceen. Tämän lisäksi jokaisen STA-kilpailijan pitää rakentaa oma veneensä itse. Ja tähän haasteeseen me päätimme tarttua.
Meillä oli kolme kuukautta aikaa saada kasaan alukseen tarvittava rakennusmateriaali ja laitteet. Alla oleva tarina kertoo kuinka saimme tämän aikaiseksi.
Aloitimme projektimme joulukuussa 2014. Huolimatta lukuisista yrityksistä löytää veneen rakennukseen sopiva halli, emme onnistuneet sellaista löytämään. Hetken ajan meinasimme vaipua epätoivoon, kunnes keksimme että voimme rakentaa sen Piotrin talon olohuoneessa.
Saimme veneen runkon kasaan muutamassa viikossa, mutta varsinainen runkovaneri puuttui. Meillä ei ollut yhtäkään vanerilevyä varastossa ja niinpä päätimme tehdä asialle jotakin.
Lähestyimme asialla Koskista ja käännyimme Puolan myyntikonttorin edustajan Agnieszka Weinarin puoleen. Hän oli todella kiinnostunut projektista ja lupasi esitellä ideamme Koskisen johdolle. He olivatkin erittäin kiinnostuneita hankkeestamme, mutta heillä ei ollut tarjota vakiovaneria joka olisi täyttänyt meidän vaatimuksemme. Tarvitsimme rakentamiseen 10 mm vaneria, jota ei löytynyt heidän varastostaan. Viikkojen odottamisen jälkeen tämä tuntui suurelta pettymykseltä. Tuntui että projekti pysähtyi, meillä oli runko, masto, veneen varusteet ja köydet mutta ratkaiseva komponentti vielä puuttui – veneen rungon peittävä vaneri.
Tammikuun alussa saimme vihdoin iloisia uutisia. Yksi Koskisen omistajista on innokas veneilijä, kuten monet pohjoismaalaiset ovat, ja hän päätti että vaikka heillä ei valmisteta vakiotuotteena 10 mm vaneria niin Koskisen valmistaa sen meille erikoistilauksena. Saimme taas yhden kannattajan epätavalliselle hankkeellemme.
Erityisvanerin teko Koskisen tuotannossa vei tietenkin normaalia enemmän aikaa. Kun vihdoin saimme sen ”jahtitelakallemme”, totesimme että se oli odottamisen arvoista.
Nyt pääsimme jatkamaan veneen rakentamista. Aluksi olimme suunnitelleet että rakennamme vain veneen A-raamit Piotrin olohuoneessa, mutta päätimme, että kasaamme koko rungon samassa paikassa. Lopulta kaikki A-raamit olivat saaneet vanerista rungon päällensä. Koskisen vaneri näytti kerta kaikkiaan mahtavalta rungossa.
Kolmen kuukauden ahertamisen jälkeen meillä oli runko lähes valmiina. Koska kevät tuli aikaisin tänä vuonna, joten päätimme siirtyä olohuoneesta ulos ja jatkaa veneen rakennusta siellä. Vaikka siirto-operaatio ulos oli haasteellinen etuseinien purun takia, kaikki sujui hyvin ilman miehistö- ja laitetappioita. Näin vene pääsi muuttamaan uuteen, juuri sitä varten rakennettuun autokatokseen.
Seuraavana meillä on edessä veneen laminointi ja maalaus. Tämän jälkeen on edessä takilan varustelu ja kölin valmistus. Ensi keväänä 2016 pääsemme mukaan kilpailuun ja valmistelemme itsemme ja veneemme ylittämään Atlantin.
Lue lisää puolalaisten veneentekijöiden blogista.