Olen Pinja Hermunen, neljännen vuoden metsätieteiden maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa. Koskisella tämä kesä on itseasiassa jo kolmas, mutta ensimmäinen puunhankinnassa. Aikaisempina kesinä kokemusta on kertynyt sahateollisuuden puolella niin tuotannon töistä höyläämöllä kuin sahateollisuuden toimihenkilöpuolen tehtävistäkin.
Puunhankinnan osastolla alkukesä sujui pitkälti metsässä korjuujälkitarkastuksia ja sertifioinnin sisäisiä auditointeja tehden. Tarkastusten teossa sai mukavasti palautella mieleen vanhoja kenttäkurssin oppeja metsänmittauksesta ja laittaa niitä käytäntöön. Oli myös opettavaista päästä näkemään erilaisia metsiä eri puolella Etelä-Suomea. Esimerkiksi Kymenlaaksossa metsämaa ja puusto olivat yleisesti ottaen hieman erinäköisiä kuin vaikkapa Pirkanmaalla. Tarkastuskäynnit metsässä toivat myös mukavaa vaihtelua toimistotyöhön.
Juhannuksen jälkeen siirryin tarkastushommista kokoaikaisesti tukkikentälle opiskelemaan tukkien vastaanoton operaatioita syksyllä alkavaa tuurausjaksoa varten. Tukkikenttä on ollut mielenkiintoinen näköalapaikka metsän ja tuotantolaitosten välissä. Metsästä autolla tai junalla saapuvat tukit ohjataan lajittelun ja tukkimittarin läpi sahalle ja vaneritehtaalle tuotantoon. Olennaista on varmistaa, että tuotantolaitoksilla riittää laadukasta raaka-ainetta niiden kulloisiinkin tarpeisiin. Tukkikentän operaatiot sisältävät muun muassa tukkilajittelun käynnin ja tukkien vastaanoton suunnittelua, tehdasvarastojen seurantaa, säännöllistä inventointia ja raportointia, mittauksen ja laadutuksen varmistamista kontrollitukkimittauksilla sekä tiivistä yhteydenpitoa kentän urakoitsijoiden ja kuljetusurakoitsijoiden kanssa. Tekemistä ja uuden oppimista siis riittää, ja uutta tietoa ja oppia onkin kertynyt jo rutkasti!
Pinja